Marshall-kaapin sisältä voi löytyä ikävä yllätys
Minua suorastaan huvittaa, kuinka vähän minä ja ikäiseni aikoinaan tiesimme siitä, mitä omien 4x12” kitarakaappiemme sisältä löytyi.
ENGLANTILAINEN CELESTION on maailman vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut kaiutinelementtien valmistaja. Vuonna 1927 perustettu yritys valmisti pitkään tuotteensa Ipswichissä Itä-Englannissa, siinä missä Marshall operoi parin tunnin ajomatkan päässä Lontoosta käsin. Yritysten yhteistyö oli luontevaa, sillä painavien kaiutinelementtien kuljettaminen Yhdysvalloista Englantiin olisi tullut Marshallille liian kalliiksi. Kun yhteistyö oli saatu oman maan rajojen sisällä käyntiin, tätä kollaboraatiota ei ole koskaan haluttu rikkoa. Marshall käyttää vielä tänäkin päivänä kaapeissaan Celestionin kaiutinelementtejä, joita on valmistettu vuosien saatossa monin eri tavoin ja lukuisina eri malleina. (Kuva: Celestion)
Aivan alkuun Celestionin kaiuttimet olivat pienitehoisia, mistä syystä Marshallin 50 watin vahvistinkin tarvitsi tuekseen kahdeksan 10” kaiutinelementtiä, sillä neljä elementtiä ei olisi kestänyt vahvistimen äänenpainetta. En muista, että kukaan omasta ikäpolvestani olisi nähnyt tällaisia kaappeja, tiennyt niiden olemassaolosta tai saati käyttänyt sellaisia. Nykyään näillä korostetaan musiikin vintage-luonnetta, ja ne ovat kaunis näky lavalla, jos sydän sykkii 60-luvun suuntaan. (Kuva: Tonefest Gallery)
Tekniikan ja valmistusmetodien kehitys, kuten kartion kiinnittävien liimojen kuumankestävyys, nosti elementtien tehonkestoa, ja vähitellen jopa 100 watin vahvistinta voitiin käyttää vain neljän 12” kaiutinelementin kanssa. Tästä 4x12” kaapista muodostui koko rock-musiikin näkyvin elementti keikoilla ja suoranainen ikoni.
Suomessa Marshallin 4x12” kaiuttimia käytettiin laajalti, mutta meillä ei ollut käryäkään niiden kaiutinelementeistä. Kaapin avaaminen oli jotenkin ylivoimainen tehtävä. Niillä vain soitettiin, ja jotkut kuulostivat paremmilta kuin toiset, mutta yleensä epäilyn alla oli vahvistin tai väärä säröpedaali. A/B-testejä en muista tehneeni kertaakaan. Tietynlainen välinpitämättömyys yhdisti nuoria rokkareita. Marshallin kaappiin luotettiin, eikä muusta ollut tietoa. Jälkikäteen on selvinnyt, että vanhemmilta konkareilta neuvojen kysyminen olisi voinut selittää monta asiaa.
Sittemmin on selvinnyt, että Marshall valmisti 4x12” JCM800 1960 Lead Series -kaiutinkaappiaan kymmenen vuoden ajan, vuodesta 1980 vuoteen 1990.
Niin ikään on selvinnyt, että tämän kymmenen vuoden aikana Celestion toimitti Marshallille kitarakäyttöön kolmea erilaista kaiutinelementtiä:
Vuosina 1979–1983 he toimittivat Marshallin 4x12” JCM800 -kaiutinkaappia varten G12 65 -elementtejä, joiden yhteistehonkesto (RMS) oli 260 wattia. Tämä oli jonkinasteinen merkkipaalu Celestionille heikkotehoisempien mutta suosittujen Greenback-kaiuttimien jälkeen. (Kuva: Reverb.com)
Vuosina 1983–1986 käytettiin G12M70-elementtejä, joiden tehonkesto (RMS) oli 280 wattia, ja se nähtiin suorana jatkona edelliselle mallille. G12M70 ei tosin ollut kovinkaan onnistunut, vaan se kuulosti monien mielestä sähkökitarakäytössä liian steriililtä. (Kuva: Reverb.com)
Vuosina 1986–1990 käytössä olivat G12T-75-elementit, joiden yhteistehonkesto (RMS) oli 300 wattia. Ne koettiin parannuksena edelliseen malliin. G12T-75-elementit olivat monien asiaan vihkiytyneiden asiantuntijoiden mielestä erinomaisia ja vastaavia kuin vuosikymmenen alun legendaarisen lämmin G12 65. (Kuva: Reverb.com)
Celestion toisin sanoen kehitti omaa tuotettaan eteenpäin. Pääasiallinen ero mallien välillä oli äänikelan materiaalissa, jonka uusiminen toi kymmenen vuoden syklillä tarvittavan 40 wattia lisää tehonkestoa. Kun tämän tietää, Marshallin JCM800-sarjan kaiuttimien selvittäminen onnistuu ulkoa käsin, jos vain sen takalevy on säilynyt ja luettavissa.
VUONNA 1990 Marshall uudisti vahvistinmallien myötä myös kaiutinmallistonsa ja nimesi kaapit JCM900-sarjan vahvistimien mukaan. Nämä olivat omalle sukupolvelleni ne kaikista useimmin nähdyt ja soitetut kaapit. Celestion ja Marshall olivat ilmeisen tyytyväisiä G12T-75-elementtiin, sillä 900-sarja jatkoi suoraan siitä, mihin 800-sarja jäi. Kaiuttimen leikattu keskialue sopi mainiosti 90-luvun alun rankempaan riffittelyyn, ja siitä on sittemmin muodostunut Marshallille eräänlainen standardi. Tämä samainen kaiutin on monille kitaristeille juuri se Marshall-kaiuttimen soundi, johon he ovat tottuneet, tiesivät he sitä tai eivät. (Kuva: Reverb.com)
Tällä mentiin, kunnes kulisseissa alkoi tapahtua kummia, joita pystyttiin enemmän tai vähemmän seuraamaan reaaliajassa internetin ja globaalin tiedonvaihdon ansiosta. Ensimmäinen askel oli Celestionin myyminen hongkongilaiselle jättiyritykselle 1990-luvun alussa. He alkoivat toimittaa Englantiin omia materiaalejaan. Kaiuttimien soundi alkoi vähitellen muuttua, vaikka ne valmistettiin edelleen Englannissa. Seuraava askel oli Celestionin valmistuksen siirtäminen Kiinaan vuonna 2002, minkä myötä näiden perinteikkäiden elementtien arvostus romahti kitaristien keskuudessa.
Celestion vakuutti perintönsä jatkuvuutta ja julisti muun muassa raijanneensa koko alkuperäisen valmistuskoneistonsa uudelle Kiinan tehtaalle. Yritys teki parhaansa minimoidakseen muutosten vaikutusta kaiutinelementtiensä maineeseen. Viesti yleisölle oli, että kaiuttimia tehtiin kuten ennenkin. Tosiasiassa aika, materiaalit ja ihmiset olivat muuttuneet täysin.
Tänä päivänä monet asiantuntijat ovat vankasti sitä mieltä, että Englannissa 80-luvulla valmistetut G12T-75-elementit ovat erinomaisia ja lämpimiä. Myöhempien Marshall-kaappien Kiinassa valmistetut G12T-75-elementit ovat samojen asiantuntijoiden mielestä kirkkaampia ja raapivampia kuin vastaavat vintage-brittimallit. (Kuva: Celestion)
Vanhat englantilaiset elementit ovat kuuleman mukaan soundiltaan lähempänä G12 65 -elementtejä, jotka puolestaan olivat lähellä niitä edeltäneitä, nyt jo legendaarisia ja himoittuja Greenback-kaiuttimia. Nämä kaikki mallit koottiin Ipswichissä samalla valmistushihnalla ja samojen ihmisten käsissä. Ne olivat kuin jatkumoa toisilleen.
Celestionin Kiinan operaation paljastuessa muusikot alkoivat haikailla vanhojen englantilaisten elementtien perään, jotka olivat tässä kohtaa jo hyvin sisään soitettuja. Ratkaisevin ero oli kuitenkin siinä, että ne oli valmistettu eri materiaaleista, sillä kaiutinelementti ei ole vain yksi esine, vaan se rakentuu useista eri osista. Magneetti, ripustukset ja käytetty kartonki vaikuttavat kaikki sen ääneen, ja vaikka kiinalaiset kaiutinelementit voivat näyttää samoilta ja niillä on sama mallinumero, ne ovat silti erilaisia.
Celestion on monien muiden laitevalmistajien tavoin tehnyt uusintaversioita omista legendaarisista tuotteistaan, välillä hyvin tuloksin. Englannissa valmistettu Heritage-sarja on kerännyt kehuja, ja niistä puhutaan kitaristien keskuudessa lämpimään sävyyn. Onko kyse sitten plasebosta vai ei, se jokaisen pitää todeta omin korvin. (Kuva: Celestion)
En silti haluaisi tuomita kiinalaisiakaan elementtejä. Luotettavista lähteistä on todettu, että ne ajavat asiansa hienosti. Ylipäätään on liian aikaista antaa millekään moderneille kaiutinelementeille lopullista tuomiota, sillä kuka tietää, kuinka mehukkailta nämä uudet ämyrit kuulostavat parin kymmenen vuoden päästä, kun niitä on soitettu huolella sisään ja niillä on jo vintage-arvoa.
Sen verran kuitenkin rohkaisisin, että jos soitat Marshallin kaapilla, avaa nyt ihmeessä sen takalevy tai tarkista edes RMS-teho ja malli, ja googlaa, mitkä elementit kaappisi sisältä löytyvät. Elementtien taajuusvasteen ymmärtäminen voi auttaa sinua eteenpäin soundisi hakemisessa ja parhaimmillaan selittää, miksi se treenikämpän toinen, saman näköinen Marshall-kaappi on aina kuulostanut paremmalta.
25.2.2026 Kimmo Aroluoma
Tämä teksti kirjoitettiin alunperin Kingston Wallin perintö -kirjaa varten, mutta jäi kumma kyllä liian “teknisenä” kustannustoimittajan hampaisiin.